Namipiiloja on tehty meilläkin silloin, kun porukka vielä saattoi syödä samoja sapuskoja. Oli vessapaperirullan hylsyistä tehty pyramidi, sitten toisinaan laitettiin taas vessapaperirullan hylsyyn nami ja taitettiin päät ruttuun. Oli kanssa sellainen kevyt pikkuinen tiimari-laatikosto (varmaan kynille, kirjekuorille jne., kuitenkin siis "kirjekuorikokoinen"), jonka laatikot piti osata avata. Niin ja jotkut löyhempikantiset pakasterasiatkin piti joskus osata avata itse (niissä meni joskus aikaa!). Niin joo, ja pesupallokin oli joskus kissojen käytössä, mutta se oli ihan helppo.
Sen kyllä ainakin ensi alkuun huomasi, että namien etsiminen ja aivotyö väsytti kissaa. Ehkä se helpottaa Heronin ikävää myös, kun saa muuta ajateltavaa!
Kätevä! :) Mie olen liian laiska noihin. :D Tyhjä kananmunankenno toimii namipiilona, siitä tosin on kiinnostunut vain Haiku. Tyttö rakastaa repiä tiensä namin luo. :)
Hieno namipiilo!
VastaaPoistaNamipiiloja on tehty meilläkin silloin, kun porukka vielä saattoi syödä samoja sapuskoja. Oli vessapaperirullan hylsyistä tehty pyramidi, sitten toisinaan laitettiin taas vessapaperirullan hylsyyn nami ja taitettiin päät ruttuun. Oli kanssa sellainen kevyt pikkuinen tiimari-laatikosto (varmaan kynille, kirjekuorille jne., kuitenkin siis "kirjekuorikokoinen"), jonka laatikot piti osata avata. Niin ja jotkut löyhempikantiset pakasterasiatkin piti joskus osata avata itse (niissä meni joskus aikaa!). Niin joo, ja pesupallokin oli joskus kissojen käytössä, mutta se oli ihan helppo.
Sen kyllä ainakin ensi alkuun huomasi, että namien etsiminen ja aivotyö väsytti kissaa. Ehkä se helpottaa Heronin ikävää myös, kun saa muuta ajateltavaa!
Kätevä! :) Mie olen liian laiska noihin. :D Tyhjä kananmunankenno toimii namipiilona, siitä tosin on kiinnostunut vain Haiku. Tyttö rakastaa repiä tiensä namin luo. :)
VastaaPoista