Kenkien riisumisen jälkeen avaan tuulikaapin oven, ja Heron sujahtaa samalla tarkistamaan, tuliko mukana vieraita tai mahdollisesti mörköjä.
Toisinaan Heronin houkutteleminen pois tuulikaapista voi kestää melkoisen kauan. Kenkiin on tarttunut kaikenlaisia mukavia tuoksuja.
-Selvästi on kävelty taas pitserian ja leipomon ohi kotimatkalla, tuumaa Heron.
Kun saan tuulikaapin oven vihdoin suljettua, siirryn keittiöön ja yritän olla kompastumatta jaloissa pyöriviin nälkäisiin otuksiin.
-Ruokaa, ruokaa, ruokaaaaaa! säestää kuoro.
Adela on jo tässä vaiheessa hypännyt keittiön "tasolle" odottamaan täydennystä ruokakuppiinsa. Toisinaan minua painostetaan nopeampaan ruokatarjoiluun hyppäämällä niskaan. Ruokakupin täyttäminen on varsin mukavaa puuhaa, kun viisikiloinen huriseva pötkylä makaa hartialämmittimenä. Vaikka kotimatka onkin ollut melko syksyinen ja viileä, arvostaisin kuitenkin kevyempää lämmitintä.
Hurinaattorit saavat lopulta(meni ainaki 5min.!!!) ruokansa, ja jäävät tyytyväisinä ja hiljaisina nauttimaan ateriansa.
-Jos saisin valita, en kyllä tässä ravintolassa enää söisi, vitsailee Heron.
-Jep, ihmeen hidasta toimintaa, Adela naurahtaa.