Heron - In Memoriam

Heron 2006 - 2021

Niin siinä sitten lopulta kävi. Vaikka tästä tapahtumasta onkin kulunut jo kuukausia, tätä kirjoitusta kirjoittaessa kyyneleet kirpoavat jälleen silmiin. Heron on poissa. Minun rakas Heron on poissa.

Siitä on kulunut jo liian monta vuotta kun viimeksi kirjoitin tänne blogiin. En olisi koskaan varsinaisesti halunnut lopettaa blogia, mutta tämä asia vain jäi pois uuden elämäntilanteen edessä. Nyt luulen, että luvassa on tämän blogin uusi alku. Ensin on kuitenkin päästettävä irti vanhasta. Sanomme siis hyvästi rakkaalle Heronille.

------

Heron kuoli Vantaalla 29. syyskuuta 2021,  15-vuotiaana. Heron oli syntynyt elokuussa 2006.

Adoptoin Heronin ja tämän siskon Adelan syys-talvella 2006 Hausjärven Eläinsuojeluyhdistykseltä. Pentuja oli pentueessa yhteensä kuusi ja alunperin meidän oli tarkoitus silloisen kumppanini kanssa ottaa vain yksi kissa, mutta niin siinä sitten vaan kävi, että kaksin sisarukset lähtivät meidän matkaan asumaan Nurmijärven Klaukkalaan.

Heronin ensimmäinen koti oli siis eläinsuojeluyhdistyksen kissatalo Hausjärvellä ja sen jälkeen hän matkasi sisarensa Adelan ja minun kanssani useammassa eri kokoisessa kodissa Klaukkalassa. Päädyimme sitten Vantaan kautta asumaan Helsinkiin, jossa viihdyimmekin useamman vuoden. 

Heron oli ihana, hellyydenkipeä mammanpoika. Nuorempana varsinainen loikkamestari. Komeita korkeita hyppyjä kissannamien perässä ihasteli moni.

Silloin kun minulla oli paha olla, Heron kiipesi kainaloon kehräämään. Se tykkäsi nukkua vieressäni, mutta oli kuitenkin öisin usein TODELLA äänekäs. 

Moni sanoi Heronia kauniiksi kissaksi, ja sitä se olikin. Turkki oli pehmeä ja silkkinen melkein viimeisille ajoille asti. Moni luuli Heronia myös vaalean värityksensä vuoksi usein tytöksi, mikä oli minusta vähän hassua.

Se oli kaiken kaikkiaan hieno kissa, enkä tiedä onko mahdollista edes tavata koskaan enää niin upeaa eläintä.

Heronin Adela-sisko kuoli 10 vuotiaana vuonna 2017, siitä vain muutamaa kuukautta myöhemmin koitti muutto uuteen kotiin ja vauvan saapuminen taloon. Heron oli melko stressaantunut tästä kaikesta, mutta tyttärestämme ja Heronista tuli kuin tulikin oikein hyvät ystävät. Vuonna 2019 muutimme uudestaan, eli aikamoista rumbaa oli elämä pienelle kissamiehelle.

Heronilla todettiin vuonna 2020 hammassyöpymätauti ja ensiksi siltä poistettiin suurinpiirtein puolet purukalustosta. Ei mennyt montaakaan kuukautta, kun eläinlääkärissä sanottii, että loputkin hampaat olisi poistettava. Olimme todella epävarmoja siitä, olisiko se järkevää, mutta saimme hyvät ennusteet, joten päätimme kokeilla jos sillä saisimme lisäaikaa. Ehkä saimmekin, mutta emme kovin paljon, sillä siitä alkoi alamäki.

Aiemmin hyväkuntoinen kissa alkoi hiipua pikkuhiljaa pois, enkä osannut edes nähdä sitä, sillä niin kovasti halusin pitää rakkaasta kissastani kiinni. En ollut valmis päästämään irti. En olisi ollut silloinkaan valmis, kun eläinlääkäri kysyi viimeisen kerran, että mitä haluan tehdä. Ennuste oli epävarma. Huono. Selviytyminen epätodennäköinen. Munuaiset olivat pettäneet ja kuivuneet kasaan.

Vastasin: -Ei tässä taida olla enää kyse siitä mitä minä haluan, vaan siitä mikä on oikein. 

Siispä minun oli vihdoin tehtävä viimeinen päätös ja päästää irti. Silitin Heronin silkkistä turkkia viimeiseen asti ja sen jälkeenkin sain vielä jäädä toviksi huoneeseen. En ymmärtänyt silloin, että Heron on poissa, enkä taida ihan ymmärtää vieläkään.

Yksi vaikeimmista asioista oli selittää neljävuotiaalle tyttärelle, että Heron ei enää tule kotiin. Silittää hänen päätään kun hän itki ystävänsä perään. Itkeä yksin iltaisin Heronin perään. Odottaa että joku tulisi punkeamaan syliin.

Heron todella jätti pehmoisen, silkkisen tassunjälkensä meidän perheen sydämiin. Keväällä Heron pääsee viimeiseen leposijaansa Adelan kanssa lemmikkieläinten hautausmaalle.

Kiitos Heron kaikista vuosista <3 Rakastan sinua ikuisesti.

Kissa ja pieni lapsi - Outo viikonloppuvieras!

Meillä oli jännittävä ja ehkä vähän rankkakin viikonloppu. Vieraita oli tupa täynnä molempina päivinä, sillä meillä vietettiin niin syntymäpäiväjuhlia, tupaantuliaisia, kuin kesällä syntyvän vauvan sukupuolenpaljastajaisjuhliakin. Tyttö tulossa heinäkuun lopulla.

Vähän tässä on jännäilty miten Heron sitten mahtaa tulokkaaseen suhtautua. Tänään olikin uudenlaista ohjelmaa, kun Heron pääsi tapaamaan puolivuotiasta ihastuttavaa Mimmi-neitiä. Heron oli hyvin varautunut, mutta kuitenkin rohkeni vähän tutustumaankin. Suurin osa ajasta vietettiin kuitenkin suosiolla syrjemmällä, varsinkin sen jälkeen kun meinattiin ottaa nenästä kiinni :D

Tämän päivän perusteella voisi kuvitella, että ei omankaan vauvan kanssa tule mitään ihan suuria ongelmia ja paniikkia Heronin kanssa. Kissat ovat kuitenkin fiksuja eläimiä.

-Kukas sinä olet?

-Jahas! 

-No nyt meni vähän hurjaksi!

Tervetulokomitea - Uusia tuulia

Heron toivottaa nykyään töistä tulijan näyttävästi tervetulleeksi. Syliin on päästävä ja niska ehdottomasti pestävä.

10 vuotta Adelaa ja Heronia

10 vuotta on pitkä aika.

Adela ja Heron adoptoitiin Hausjärven eläinsuojeluyhdistykseltä syksyllä 2006 ja syntymäajaksi rokotuskortteihin oli merkittynä 17,8,2006.  Pieniä pentuja oli pentueessa kuusi kappaletta ja niistä piti alunperin valita yksi, mutta valittiinkin sitten kaksi, jotta olisi kotona sitten kissaseuraakin.

Ensimmäinen koti oli pieni 37 neliön yksiö. Kissanvessaa opittiin käyttämään heti, emo oli sen jo niin hyvin opettanut kissatalolla. Muistan kuinka Adela ja Heron aina juoksivat kovaa vauhtia rahin alle piiloon, se oli yksi lempipaikoista, joka sittemmin jäi käyttämättä kun sinne ei enää rakosesta mahtunut. Adela oli niin pieni että piiloutui välillä jopa keittokomeron nurkassa lojuviin pakastepitsalaatikoihin. Olohuoneen matto oli myös suunniteltu selkeästi pienten kissanpoikien piiloutumistarpeisiin sopivaksi. Ei ollut mitenkään tavatonta, että maton alle mentiin piiloon ja toinen sitten tassulla täppäili ja repi päällipuolelta.

Muutamassakin kodissa ollaan tässä vuosien aikana asusteltu ja muutot ovat aina sujuneet hienosti. Tässä nykyisessä asunnossa Adelan ja Heronin mieleen ovat erityisesti tilava parveke leveän ikkunalaudan kera, sekä sauna jossa kelpaa löylyjen jälkeen lämmitellä.

Adela ja Heron ovat aina saaneet vierailijoilta kehuja turkistaan ja nykyisin myös siitä, että eivät näytä kymmenvuotiailta ;) Onneksi molemmat ovat vielä täällä, vaikka viitisen vuotta sitten kauhunhetkiä koettiinkin Heronin kanssa, kun virtsatiet menivät tukkoon ja viimeisen piikin paikkaa jopa ehdotettiin. Onneksi leikkaus kuitenkin onnistui ja nyt kaikki on ollut hyvin.

Heronista on vuosien saatossa kasvanut hieno viisas mies, joka ei enää niin vähistä säiky. Hän on todellinen mammanpoika, mutta kaipaa selkeästi aina myös isähahmoa elämäänsä. Isin kanssa sitten leikitään ja pelleillään, mamma on enemmän hellittelyseurana. Toki hellittelyyn sopii myös toinenkin syli. Heron ilmaisee äänekkäästi ikävänsä ja rakastaa herkkujen nappailua ilmasta. Heron nukkuu unensa useinmiten sängyssä tai korkealla kiipeilypuussa.

Adela osaa välillä olla aikamoinen kiusankappale ja sellainen on aina ollutkin. Vanhemmalla iällä myös syli on alkanut kelvata kovasti lämmittelypaikaksi. Adela ilmaisee huomionkipeyttään mm. nuolemalla seiniä ja muita tavaroita ja kun Heron hyppii namuja kiinni, on Adela enemmän agilitykissa ja tykkää kiipeillä namusien perässä. Adela on leidi ja tietää sen. Hän kävelee juuri sieltä mistä huvittaa ja tekee mitä haluaa, juo vaikka makuvettä paistinpannulta.

Hyvää syntymäpäivää siis Adelalle ja Heronille, toivottavasti vuosia on vielä edessäpäin monta.

Laiskanpulskeaa keskiviikkoa kaikille ;)

Kaikkien kommenttien kesken arvomme pienen kissamaisen yllätyspalkinnon. Jos et halua osallistua niin kirjoita kommenttiin ettet halua osallistua, muuten olet mukana väkisin ;)

Zen hetken muistaa

Kesäsade ropisteli parvekkeen reunaan

Kissa kohdisti sen suuntaan nenuaan

"Jos vähän mä rohkeampi oisin,

tekisin ehkä meren rantaan retken."

"Ottaisin mukaan repullisen herkkuja,

 aistisin Zen hetken"

Heron oli eilen nautiskelemassa kesäsateen tuoksusta parvekkeella niin hartaan näköisenä. Onneksi ehti ikuistaa hetken kuviin. Kyllä se mielessä käväisi, että mitähän kissaherran mielessä mahtoi pyöriä.

Herkku Heron

Vaikka herkkuja onkin pöydässä, niin toisin kuin Adela...

...muistan aina komeana poseerata kameralle jos siihen tulee mahdollisuus. 

Syön vasta sen jälkeen. Ellei luvassa ole kissannamuja. 

Ystävyyden ABC tai 1-2-3

Meiltä on kauhean monta kysytty ystävyyden reseptiä, ainakin kaks kertaa. Ni nyt ajateltiin kertoo se meidän ihanille blogiystäville näin ystävänpäivän kunniaksi. Ihan for free. Ei maksuja eikä mitään! Olkaa hyvät:

1. Älä mene ihan joka kerta ystävän kupille syömään. Luultavasti omassakin kupissa on nimittäin jäljellä sapuskaa. Toisinaan vaikea muistaa.

2. Älä härnää ystävää joka päivä. Välillä saa leikittää ja haastaa, muttei ihan jatkuvasti. Hermo saattaa mennä. Ja silloin saattaa tulla satikutia, ja satikuti ei ole hyvä juttu, koska siitä saattaa seurata turkkipölly.

3. Yhteiset pesuhetket ovat tärkeitä. Muista sukia ystävääsi säännöllisin väliajoin, näin välit ystävän kanssa ja varpaanvälit pysyvät siisteinä.

Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua, oikein ihanaa ja rakkaudentäyteistä ystävänpäivää kaikille kamuille ja paljon pusuja ja karhean kielen lipaisuja ihanille kisunenillenne! <3

Aamiainen

Aamiaisella oli pari innokasta ruuanodottajaa seuraamassa kippojen täyttämistä.

 (Laittakaa vähän ääntä kovemmalle jos haluatte kuulla Heronin jututstelua)

Muistelo: Ei niin kiva loppiainen 2012

Neljä vuotta sitten, lopppiaisen vietto sai astetta dramaattisempia käänteitä kun Heron alkoi kesken päivän voida huonosti, masu oli kipeä eikä mitään tullut ulos. (Ensimmäinen kenelle muuten soitin eläinlääkäripuheluiden jälkeen kysyäkseni apua oli Naukulan Mamma) Aluksi luultiin että kyseessä olisi vain kakkavaiva, mutta myöhemmin illalla päivystykseen lähtiessämme selvisikin että virtsatie oli pahasti tukossa ja siinähän sitä pääsikin sitten ihan avustamaan päivystävää lääkäriä katetrointitoimenpiteessä. Otetussa virtsanäytteessä  oli paljon verta ja jonkinverran struviittikiteitä.

Heron aloitti virtsatievaivaiselle soveltuvan eläinlääkäriruokavalion, kissat jouduttiin eristämään toisistaan pissailun seuraamista varten ja aloitettiin lääkitys.

Nämä tuolloin ensimmäisen kerran ilmenneet oireet johtivat lopulta siihen, että Heronin pippeli tulehtui niin pahasti, kun lääkitys eikä mikään muukaan auttanut, että Heron joutu käymään läpi vaativan (ja kalliin) leikkauksen, jossa  tehtiin penisamputaatio. Vakuutustakaan kun ei ollut, niin kalliiksi tuli. Rakkaudelle ei kuitenkaan voi asettaa hintaa.

Toipuminen leikkauksesta oli pitkä operaatio, kauluri oli käytössä todella pitkään, niin että joutui jo väkisinkin alkaa miettiä sitä, että missä kohtaa menee raja oman itsekkyyden ja eläimen kärsimyksen rajamailla. Kissat elelivät työpäivät ja yöt edelleen erillään, pissailua seurattiin. Heronin piti opetella uudelleen pidättämään pissaa ja pissaamaan "kuin tytöt".

Onneksi kaikki eteni toipumisen suhteen kuitenkin mukavaa vauhtia, pissi alkoi kulkea mukavasti ilman sitä alkuperäistä vehjettäkin ja lääkitystä saatiin vähennettyä pikkuhiljaa. Viimeiset virtsarakkoa supistavat lääkkeet annettiin muistaakseni joulukuussa 2012, eli melkein vuosi kaikkineen toipumiseen meillä meni.

Neljä vuotta tässä on jo mukavasti porskutettu eteenpäin, eivät ole menneet leikkausrahat hukkaan. Niin paljon rakkautta tuo karvahurinaattori, Lutuisuusmestarin arvonimenkin saavuttanut ihana kissa tuo kaikkien elämään. Toivottavasti saamme nauttia Herra Heronin seurasta vielä vuosia eteenkinpäin.

Tämä loppiainen on onneksi sujunut mukavasti lepäillen, toivottavasti muillakin on ollut leppoisaa ja kuuset on saatu riisuttua :) Pur, kur ja kurnauskista vaan!

Uusi vuosi, uudet harrasteet

Vuosi on vaihtunut, joo hyvää uutta vuotta vaan joka iikka!

Vuoden vaihtuminen usein tarkoittaa kaikenlaisia lupauksia ja uusia tuulia monenlaisia. Mä nyt en kuitenkaan mitään kovin kummoista uutta, mutta ihan sellaista, että ton skräppäilyn meinasin aloittaa. Mut mitä turhaan liimata kiiltokuvia sun muita valokuvia lehtien väliin, kun kuitenkin kaikista komein ja kaunein oon mä, eli Heron. Eli ittenihän mä sit laitoin väliin. Tää on kyllä sellainen aika väliaikainen skräppäilyn muoto, kun pitäähän sitä välillä käydä ruokakipolla ja parvekkeen ovella.

Tää lauantai on ollut kyl tosi meluisa, en tykännyt oo. Jotain hyllyremonttihommaa taas, kauheeta vasaran pauketta ja imurointia ja kaikkee. Ei oo kissan juttu. Vaik ei me pelätty kyl sitä poravasaraa. Mamman sylistä sai kans sitä lohtua niin oli ihan hyvä siinä, otin villapuserosta kovasti kii.

Mites muiden vuosi on lähteny käyntiin? Onko porattu, vasaroitu tai skräppäilty? Teittekö uudelle vuodelle lupauksia?

Koristeluapulainen | Video |

Mites muiden koristelut? Pidetäänkö teillä pallot mieluummin kuusessa vai jossain muualla? ;)

Oli muuten yllättävän kylmä

Parvekkeella nimittäin. Niin kovin siellä olisi viihtynyt, mutta alkoi paleltaa. Piti sujahtaa kaulahuiviin lämmittelemään. Onneksi meillä on tuollainen huivi, pehmoinen ja lämmin se onkin!

Kyllä kelpasi katsella syksyn värejä, tihkusadetta ja ohikulkijoita.

Sielu lepäsi.

Sitten olikin jo ruoka-aika.

Nää on näitä päiviä

Tänään on kuulema joku special lepuutuspäivä. Tai sit se oli lipuutuspäivä.. tai lipsutuspäivä.. no kaikki hoituu kyllä kissalta että ei sen niin väliä.

Joku lippukin näyttäs liehuvan tuolla. Se on Suomen. Sitä kelpaa parvekkeelta katsella.

Seniorin leikit

Riehakas meno ei lopu vanhanakaan. Vai onkohan ihan näin? :D Leikit tuntuvat nykyään ainakin meillä kovin usein loppuvan aikas lyhyeen.

"Leikkiaika!"

"Ommnommnomnom minä sut nappaan ja pistän napaan!"

"Eiköhän tää ollu tässä."

Pöytäliinatemppu?/ Tablecloth trick?

Kuva

Kaikki sen tietää, pöytäliinatempun, mutta voisiko saman toteuttaa myös muovisella ruokailualustalla?

Normaalisti Heronin ruokailupaikalla vesikippo nököttää kauniisti paikallaan, mutta nyt oli meillä selkeästi temppuja innostuttu harjoittelemaan henkilökunnan poissaollessa:

Vedet kauniisti edelleen kipossa, ilman roiskettakaan lattialla ja ruokailualunen tyylikkäästi liu'utettuna vähän matkan päähän voilá!

Heron ei tunnustanut, eipä kyllä sen kummemmin Adelakaan ;)

Kumpaakohan tästä taituruudesta kehtaisi epäillä?

Cat version of the tablecloth trick voilá! But who did it?

Väärään paikkaan

Tänään kävi eteisen nurkassa lojuvalle treenikassille köpelösti, Heron kävi lirauttamassa nimittäin siihen päälle.

Kissojen oma vessa olikin kyllä päässyt aika likaiseksi, luultavasti siinä syy tähän toimintaan. Osittain miehekkäällä hienhajulla saattoi olla myös osaa ja arpaa asiaan, ei ole nimittäin ensimmäinen kerta Heronin kohdalla kun miehen treenikassi saa tällaisen kohtelun.

Ehkä se olikin vain mielenosoitus siitä kun tavarat oli jätetty lojumaan väärään paikkaan? ;)

Nyt kuitenkin täytyy taas seurailla että poika pissailee jatkossa normaalisti ja ihan omaan laatikkoon, ettei vaan taas tule niitä vaivoja... kakkan ja pissin kävi Heron kyllä jo vääntämässä heti tuon kassiepisodin jälkeen oikeaankin paikkaan :)

Iltapusu, iltapesu

Tämä hellittelyhetki ei päättynyt edes taisteluun, sisarusrakkautta parhaimmillaan :)

Piilojuoppo tuopilla

Saunasta kuului lipslips ja glug glug glug. Mitäs sieltä löytyikään?

Lohta nassuun

Eilen meillä oli lohipäivä, Adela ja Heron saivat myös maistiaisia paistetusta lohesta ja kyllä maistuikin mainiosti. Välillä ei tiennyt mikä on kenenkin makupala ja maistiaiset menivät välillä vahingossa väärään suuhun. Riidoilta ja tassujen huidonnalta onneksi kuitenkin vältyttiin ja herkkuhetki sujui rauhallisesti ;)

 Ai mulle lisää? Joo tuun heti!

 Aikalailla maukasta!

 Tarkkaavaista kärkkymistä.

 Nuuhkunenä Adelan täytyi tarkastaa herkun tuoksu.

AAAAAAAAAAAA. Anna tippua jo!

Kukkasten oheistuote

Kun emäntä saa kukkia niin kissat saavat jotain vielä viihdyttävämpää! Rapisevaa paperia ja paljon!

Papereita on myllätty ja rei'itetty urakalla. Ja lelujen kaivelu paperin seasta vasta onkin hauskaa :)