On ollut yksinäistä - Kuinka auttaa kissaa surussa?

Adela rakas nukkui ikiuneen viikko sitten. Tämä viikko on ollut raskas koko meidän  perheelle. Yhdessä on itkut itketty ja paljon opittu niin elämästä kuin kuolemastakin.

Kiitos kauniista viesteistä mitä olette jättäneet blogiin ja muutoin lähettäneet, ne kaikki ovat lämmittäneet surevaa sydäntä.

Heron on kaivannut siskoaan kovasti, eikä ihme. Heron ei ole koskaan ennen ollut ilman siskoaan kotona.

Heronin suru on ilmennyt mm. kovana itkua muistuttavana huutona, joka on syliin päästyä muuttunut nyyhkytykseksi.

Siskoa on koitettu etsiä kaikkialta, mutta ei ole löytynyt. Heron on myös juossut entistäkin innokkaammin ovelle vastaan ja tuolloin on ollut pakko päästä heti syliin tai olkapäälle. Sylissä pitäisi saada olla melkein jatkuvasti.

Myös karvanlähtö on yltynyt kovasti, vaikka vielä ei ole edes kevät.

Kuinka sitten olemme yrittäneet auttaa surevaa kissaa?

1. Antamalla paljon huomiota ja syliaikaa.

2. Leikkimällä namunheittoa yhtälailla kuin ennenkin ja enemmänkin.

3. Välttämällä turhan pitkiä aikoja "reissussa".

4.Pitämällä ruokavalion ennallaan ilman muutoksia.

Toivottavasti tässä mennään nyt surun kanssa parempaan päin ja Heronilla on taas pikkuhiljaa parempi olla.

Adelan tuhkat tulevat kotiin tällä tai ensi viikolla puu-uurnassa, joka haudataan sitten myöhemmin keväällä lemmikkien hautausmaalle.

Kävin ostamassa itselleni lohdutukseksi kirjan josta niin kovin aikanaan pidin, ja lohtua se toikin tähän vaikean asian keskelle:

"Kissa tietää, milloin on aika luopua, olipa kysymys pienistä torkuista, herkuista tai koko omasta elämästä. Ihmisen on suotava itselleen riittävästi aikaa, jotta hän voi päästää rauhassa irti. Joskus siihen tarvitaan surutyötä. Vähitellen herkistyy tunnistamaan myös uuden, mikä on tulossa kohti tai odottaa ehkä huomaamistaan.

 Levollisena voi tiedostaa, että kaikki on juuri niin kuin sen kuuluukin olla, tässä ja nyt. Ja että me kaikki olemme yhtä rakkaudessa, kaiken olevan ytimessä. Rakkaus ON. Tarvitsee vain ottaa se vastaan."

-Heli Ilaskari, Guru Gurnaun Joogakoulu