Ihan pihalla

Tänään teimme pienen ulkoilureissun omalle takapihalle. Heron maisteli suurinpiirtein jokaista eteen osunutta kasvia ja ruohonkortta. Adela otti myös pienet maistiaiset parista heinästä samalla kun tutkiskeli pihaa uteliaana. Kaikenkaikkiaan ulkoilu sujui hyvin ja ilman säikähdyksiä, vaikka edellisestä kerrasta on vierähtänytkin jo melkein vuosi. Hännätkin sojottivat pystyssä aika ajoin.

Adela naukui jostain syystä paljon, ehkäpä päivitteli pilvistä säätä. Aurinko kuitenkin välillä pilkahteli pilvien välistä ja Adelan musta turkki lämpeni nopeasti. Oravat ja linnut pysyivät toisaalla koko ulkoilun ajan, joten paistia ei saatu.

"Oisko ruaho viheriäämpää aidan toisella puolen?"

"On tää ruaho aika viheriäistä ja herkkua täällä omallakin pihalla."

"Tais tarttuu jotain kitalakeen. Ptyi! "

"Mihinhää mää sen sylkäsin??"

"Mä otan ison haaaukun nyt."

"Aika herkkuu on viäläki."

"Mä olen mamma ulkoilemassa, ottas kuva nyt."

"Kovasti mulla ois jotain asiaa."

"Hei kaveri, kulje sä kuule omaa reittiäs. Ny meinas tulla kolari."

"Tai kai me yhdessäkin mahdutaan kulkeen."

 Heron päätti ulkoiluretkemme marssimalla itsenäisen määrätietoisesti takaisin sisätiloihin ja Adela tuli sylikyydillä perässä. Turkkia pestiin kovasti heti kun saatiin valjaat pois. Kohta oltiinkin sitten maukumassa takaovella, josko kohta pääsisi uudestaan ulos.