Edettyämme vain muutaman metrin ulko-oveltamme, oli Heron jo peloissaan ja häntä pörhöllään. Panikoinnista huolimatta ajattelimme että käymme nyt kuitenkin kurkkaamassa päädyn nurmialuetta, jos kissat vaikka viihtyisivätkin. Kävelimme rauhallisesti ja yritimme rauhoitella Heronia.
Laskimme kissat nurmikolle, Adela lähti innolla tutkimaan häntä pystyssä, mutta hieman pörhöllään. Heron taas lähti heti puskemaan takaisin samaa reittiä mistä olimme tulleet. Yritin pitää valjaiden hihnaa tiukalla ja vetää Heronia takaisin päin, kun tälle iski täysi paniikki. Se alkoi sätkiä ja hyppiä holtittomasti. Pelkäsin että joko valjaiden lukitus pettää, tai sitten päästän vahingossa hihnasta irti. Adelakin säikähti Heronin paniikkia, mutta ei onneksi mitenkään merkittävästi.
Sain kuitenkin napattua Heronin takaisin syliini tiukkaan halaukseen ja lähdimme samantien kävelemään takaisin kotiin. Poika piti minusta kokoajan kovasti kiinni, oli aivan kauhusta kankeana ja mourusi surkeasti. Kotiovelle päästyämme Heron syöksyi samantien sisälle ja sängyn alle valjaat päällä ja hihna perässä roikkuen.
Olimme menossa juuri rauhoittelemaan kovaa kokenutta kissaa, kun tämä jo tepasteli rauhallisena pois sängyn alta. Riisuimme valjaat ja Heron kävi tyytyväisenä pötköttämään lattialle. Oma koti kullan kallis.
Tulin kovin surulliseksi kun olin pakolla raahannut Heronin sinne talon päätyyn vaikka toinen jo niin pelkäsi heti kotiovella. Olisi pitänyt vaan palata takaisin takapihalle.. mutta tehty mikä tehty.
 |
| Mieluummin oon vaan täällä sisällä ja kattelen tuuletusluukusta. |
Ulkoilevan kissan kanssa voi tapahtua miltei mitä vain. Se unohtuu omistajalta tosi helposti varsinkin jos kissa on tavallisesti reipas ulkoilija. On valitettava fakta ettei ihmisen havainnointikyky ole läheskään samalla tasolla joten ihmiselle huomaamaton juttu voi tuntua kissan mielestä uhkaavalta ja pelottavalta.
VastaaPoistaMeillä taphtui vastaava tilanne muutama viikko sitten Lotan kanssa ja ulkoilut on aloitettu nollasta.
Olen harmitellut omaa käyttäytymistä, mutta tilanne on jo tapahtunut joten en voi tehdä muuta kuin opettaa kissaa uudelleen ulkoilun riemuihin. Ja harmitella omaa huonoa tilannetajua.
Kissan säikähtäminen ulkona on jokaiselle asianosaiselle pelottava juttu. Se miten siitä selviää (niin omistaja kuin kissakin) on ihan tilanteen muuttujista kiinni. Ja sekös vasta onkin pelottavaa koska muuttujia on... paljon. Liikaa.
Ei ehkä kauhean kannustava kommentti, mutta valitettavan totta. Nim. kokemusta on.
L-L: Eipä tuossa mitään.. tänään nähdään miten pojan ulkoilu sujuu taas tutulla takapihalla. Mä olen oikeasti niin tarkka siitä että kissoille ei koskaan käy mitään, sen takia aina ulkoillaankin vaan takapihalla korkeiden aitojen ympäröimänä :)
VastaaPoistaSaako kysyä että mitä teidän ulkoilureissulla sitten kävi?
Kollo on monta kertaa säikkynyt ulkona. Onneksi mitään vahinkoja niin kuin esim. karkaamisia ei ole tapahtunut. Nykyään kissa haluaa mieluiten käydä taloyhtiön pihalla ulkoilemassa, oman pation lisäksi.
VastaaPoistaEnnen Kollo halusi kävellä pidemmällekin, mutta ei enää nykyään juurikaan ja kissa kääntyy heti takaisin ulko-ovelle, jos vaikka joku ihminen kulkee jossakin kauempanakin tai naapuritalon ulko-ovi kolahtaa.
Johtuen Kollon arkuudesta ulkoilemme nykyään 10 jälkeen illalla tai 5 maissa aamuyöllä.
Oho, ihmisten kouluttaminen kesken :-) Eipä niistä valmiita tuu ikinä. Tai näin meidän mielestä on ennuste, kotikokemusten perusteella...
VastaaPoistaSe oli ehkä pahin säikähdys ikinä, kun emäntä osui tuuletustelineeseen mun narun perässä... Emännän mukaan onneksi en päässyt valjaista irti, vaikka pompin narun perässä ihan sekopäisenä.
VastaaPoistaAina mua ulkona kovasti jännittää, enkä aina edes suostu lähtemään.
-Tommi
Voi toista...kylläpä niitä vahinkoja sattuu, paras vaan on ottaa opiksi.
VastaaPoistaVoi :( Kurjaa ettei nyt mennyt ihan putkeen. Toivottavasti ei jäänyt traumoja!
VastaaPoistaMeillä on arkajalka, Figo. Se joskus halusi parvekkeelle, sitten säikähti siellä jotain ja pehmeäluonteisena poikana otti siitä pitkäksi aikaa itseensä (meni sängyn alle heti kun huomasi että Frieden kanssa ollaan ulos menossa). Nyt se on taas alkanut osoittaa kiinnostusta ulkoilua kohtaan.
Figon kanssa on toimittava niin, että se saa itse päättää mitä ja missä tahdissa tehdään asioita. Sitä ei voi pyytää tekemään _yhtään_ mitään jos jännittää. Jos jätkä haluaa ulos, se saa tulla, mutta muuten saa olla sisällä tai kurkkia ovesta tai miten vain. Figon tahtiin edeten sen kanssa tulee valmista. Ja itse pitää pitää tarkkaa lukua ympäristöstä ja laittaa kissa sisälle ennenkuin menee liian jännäksi (juu, ei muuten onnistu hetikään aina...). Ja varottava tietysti itse jännittämästä tai vahingossa säikäyttämästä sitä, muuten tulee takapakkia reilusti.
Äh, tulipas pitkä selostus. Lopputulemana siis, että meillä mennään arkajalan tahtiin ja on jopa saatu tuloksia :D Aikaa siihen menee, jos kyseinen arkajalka nyt säikähtäisi ulkona jotain, sitä voisi odottaa seuraavan kerran ulkoilureissulle ensi kesänä. Vaan mikäs kiire se on valmiissa maailmassa?
IHANA kuva btw!
Me ollaan aluksi vähänkään kauempana ulkoillessa (ei näy kotiovi jonne voi sännätä) otettu kangaskoppa mukaan niin jos hirveästi säikähtää voi mennä sinne turvaan. Nyt kun ollaan urheampien kanssa ulkona ei viitsitä enää koppaa ottaa mukaan, mutta Aamoksen kanssa koppa on totutusvaiheen jälkeenkin mukana, sillä jos se säikähtää jotain, alkaa tempoilu valjaissa ja välillä tuntuu että se tempoilu ruokkii vaan pelkoa. Niinpä koppa on sellainen turvaviltti Aamoksen kanssa ulkoillessa, jos jotain tapahtuu. Kokonsa puolesta kun Aamos on ainoa jota en saa syliin rauhoitettua...
VastaaPoistaSirpa ja Kollo: Mekin ulkoillaan vaan myöhään illalla ettei ole liikaa jännittäviä ääniä joita säikkyä.
VastaaPoistaMusta ja Harmaa:Jep, ei kai ihmisistä koskaan valmiita tule :)
Tommi:Se on harmi jos aina kovasti jännittää :(
Naukulan mamma: Niinpä, tästä kerrasta ainakin opimme todella jotain.
Henna, Friede ja Figo: Ei nyt varmaan onneksi ihan kauheita traumoja, Heron tosin eilen sai taas vähän sätkyjä ulkoilureissulla kun pihalla oli pelottava koppakuoriainen. Figolle tsemppejä ulkoilureissuille!
Saara: Mekin mietittiin että jos viedään kissoja käymään vielä tuolla talon päädyssä niin viedään kuljetuskopassa paikanpäälle.
No, ulkoilureissulla oli se perinteinen. Minä hölmöilin ja omalla käytökselläni säikäytin Lotan joka hyppi, pomppi ja panikoi oikein kunnolla.
VastaaPoistaKun viimein sain sydän kurkussa hakaten pyydystettyä kissan syliin ja sisälle totesin että hätäpissat ja kakat olivat vaatteilla. Lotta suhtautui minuun jopa sisällä pelokkaasti, mutta hetken rauhoittumisen jälkeen totesi että olen kaikesta huolimatta ihan kiva tyyppi. Vaikka pesinkin pepun vedellä ja saippualla.
Nyt ulkoilu on aloitettu todella rauhallisesti ja omistaja suunnilleen ruoskii itseään syyllisyydestä aina kun miettii asiaa...