Elokuvailta

 Taisi vaan Adelalla ja Heronilla mennä suurin osa elokuvien tapahtumista ohi. Silmät ummessa on nimittäin äärimmäisen vaikea nähdä.

Viime yönä takapihallamme kävi taas kissavierailija. Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan aivan naapurin väkeä. Vieraileva tähti jäi pitkäksi aikaa köllöttelemään terassillemme pehmustetulle puutarhatuolille, sitten kyllästyi, ja alkoi jollotella ja paukuttaa olohuoneemme ikkunaa. Katselin sitä aikani Adelan ja Heronin kanssa, kunnes Heron säikähti agressiivista ikkunan läpsytystä. Suljin verhot, ja vieras pakeni samantien aidan yli omille matkoilleen.

Huriseva vastaanottokomitea

Töistä kotiin tullessa, keittiön ikkunassa minua odottaa valkoinen karvanaama. Kun käännän avainta lukossa, voin kuulla, kuinka tämä karvainen kotiintulovahti tömähtää keittiön lattialle ja suuntaa kohti eteistä. Onneksi on olemassa tuulikaappi, sillä asuessamme kerrostalossa, täytyi aina sulloa laukuilla ja kasseilla kissoja pois ovenraosta.

Kenkien riisumisen jälkeen avaan tuulikaapin oven, ja Heron sujahtaa samalla tarkistamaan, tuliko mukana vieraita tai mahdollisesti mörköjä.

Toisinaan Heronin houkutteleminen pois tuulikaapista voi kestää melkoisen kauan. Kenkiin on tarttunut kaikenlaisia mukavia tuoksuja.

 -Selvästi on kävelty taas pitserian ja leipomon ohi kotimatkalla, tuumaa Heron.

Kun saan tuulikaapin oven vihdoin suljettua, siirryn keittiöön  ja yritän olla kompastumatta jaloissa pyöriviin nälkäisiin otuksiin.

-Ruokaa, ruokaa, ruokaaaaaa! säestää kuoro.

Adela on jo tässä vaiheessa hypännyt keittiön "tasolle" odottamaan täydennystä ruokakuppiinsa. Toisinaan minua painostetaan nopeampaan ruokatarjoiluun hyppäämällä niskaan. Ruokakupin täyttäminen on varsin mukavaa puuhaa, kun viisikiloinen huriseva pötkylä makaa hartialämmittimenä. Vaikka kotimatka onkin ollut melko syksyinen ja viileä, arvostaisin kuitenkin kevyempää lämmitintä.

 

 Purkkiruuan saan tyhjentää rauhassa lautaselle, sillä meillä opittu, että tietyissä tilanteissa ei tulla pöydille säheltämään. Kuivamuona onkin sitten  ihan toinen tarina.

Hurinaattorit saavat lopulta(meni ainaki 5min.!!!) ruokansa, ja jäävät tyytyväisinä ja hiljaisina nauttimaan ateriansa.

-Jos saisin valita, en kyllä tässä ravintolassa enää söisi, vitsailee Heron.
-Jep, ihmeen hidasta toimintaa,  Adela naurahtaa.

Ahmatismia ja laatikkoahdistusta

Tänään Adela ja Heron saivat päivälliseksi pienen purkillisen Applawsin tonnikalaa.
Kului n. 5 minuuttia, ja kuulin keittiöstä yökkäilyn ääniä. Heron oli oksentanut juuri syömänsä ruuan ruokakupin eteen.
Oksennusta oli juurikin suurinpiirtein ruokapurkillisen verran, joten Adela oli ilmeisesti vain vähän maistellut, ja antanut Heronin sitten syödä loppuun, huonoin tuloksin. Ahmatilla on kakkainen loppu.

Tyynyvuoren kuningatar.

 Adela järjesti itsensä  tänään kiipeliin, kun halusi ängetä linavaatelaatikkoon. Siirtyminen alempaan vetolaatikkoon ylemmän vetolaatikon kautta, ei onnistunutkaan tavalliseen tapaan, vaan Adela jäi kynnestään kiinni pussilakanoihin ja itki laatikossa hätääntyneenä. Neitonen sai kuitenkin pussilakanaotteensa irroitettua ja paniikkitilanne oli ohi jo ennen kuin pääsin omine käsineni laatikkoon auttamaan.