Töistä kotiin tullessa, keittiön ikkunassa minua odottaa valkoinen karvanaama. Kun käännän avainta lukossa, voin kuulla, kuinka tämä karvainen kotiintulovahti tömähtää keittiön lattialle ja suuntaa kohti eteistä. Onneksi on olemassa tuulikaappi, sillä asuessamme kerrostalossa, täytyi aina sulloa laukuilla ja kasseilla kissoja pois ovenraosta.
Kenkien riisumisen jälkeen avaan tuulikaapin oven, ja Heron sujahtaa samalla tarkistamaan, tuliko mukana vieraita tai mahdollisesti mörköjä.
Toisinaan Heronin houkutteleminen pois tuulikaapista voi kestää melkoisen kauan. Kenkiin on tarttunut kaikenlaisia mukavia tuoksuja.
-Selvästi on kävelty taas pitserian ja leipomon ohi kotimatkalla, tuumaa Heron.
Kun saan tuulikaapin oven vihdoin suljettua, siirryn keittiöön ja yritän olla kompastumatta jaloissa pyöriviin nälkäisiin otuksiin.
-Ruokaa, ruokaa, ruokaaaaaa! säestää kuoro.
Adela on jo tässä vaiheessa hypännyt keittiön "tasolle" odottamaan täydennystä ruokakuppiinsa. Toisinaan minua painostetaan nopeampaan ruokatarjoiluun hyppäämällä niskaan. Ruokakupin täyttäminen on varsin mukavaa puuhaa, kun viisikiloinen huriseva pötkylä makaa hartialämmittimenä. Vaikka kotimatka onkin ollut melko syksyinen ja viileä, arvostaisin kuitenkin kevyempää lämmitintä.
Purkkiruuan saan tyhjentää rauhassa lautaselle, sillä meillä opittu, että tietyissä tilanteissa ei tulla pöydille säheltämään. Kuivamuona onkin sitten ihan toinen tarina.
Hurinaattorit saavat
lopulta(meni ainaki 5min.!!!) ruokansa, ja jäävät tyytyväisinä ja hiljaisina nauttimaan ateriansa.
-Jos saisin valita, en kyllä tässä ravintolassa enää söisi, vitsailee Heron.
-Jep, ihmeen hidasta toimintaa, Adela naurahtaa.
Vaikuttaa tutulta vastaanottokomitealta. Mulla ei ole nykyisessä asunnossa tuulikaappia joten olen tottunut jo sanomaan ovella "ei saa tulla". Kerran sattui samaan aikaan naapuri lähtemään kotoaan joten hän oli hiukan ihmeissään kommentistani :D
VastaaPoistaOlen myös mestari kiilaamaan kauppakasseja oven rakoon sekä aidoittamaan eteisen hiekkasäkeillä kotiin tullessa.
Pakko on ollut oppia kun Lulun kanssa on yhteistä taivalta jo se 7 vuotta.
Tutunkuuloista - kissa tutkii jo ovella, missä olen käynyt ja mitä tuoksuja on tarttunut matkaan. :) Ja Kolloakin joutuu työntämään laukulla/kauppakassilla sisemmäs asuntoon, paitsi silloin jos kissa on odottamassa kiipeilypuussa oven vieressä tai jos joku vieras kulkee samaan aikaan rapussa, jolloin Kollo livahtaa kylpyhuoneeseen piiloon.
VastaaPoistaKyllä tuollainen vastaanottokomitea saa henkilökunnan varmaan yrittämään parhaansa - myös ruuan nopean tarjoilun suhteen :D
VastaaPoistaKomea ja kaunis Vastaanottokomitea on! Ehtiihän sitä nyt armoton nälänhätä jo päivän aikana tulla.
VastaaPoistaMeilläkin on yritetty opetella, että ruokaa tarjoiltaessa pöydällä ei ole kissoja, koska sitä sähläystä ei jaksa kukaan. Reilussa neljässä vuodessa ei juuri ole edistystä tapahtunut, asiasta keskustellaan edelleen päivittäin. :D
Kuulostaa niiin tutulta. Meillä kissat käyvät ulkona ja niinpä tuo kaatamisyrittäminen aloitetaan jo autolta. Siinä on sitten mukava raahata kädet vääränä kauppakasseja, kun kissat ovat vuorotellen poikittain jaloissa. Ja aina on palvelu liian hidasta....:D
VastaaPoista