On ihanaa että Heron on vielä täällä, mutta pieni Adela jätti kyllä sydämeen paljon kokoaan suuremman aukon.
Kaipaus on kova, kyllä tämä ajan kanssa helpottaa, mutta vielä sattuu ja kovaa. Kuvien katselu tuo aina tunteet pintaan.
Heron on onneksi tuntunut päässeen jo pahimman yli, vaikka kovasti hellyydenkipeä on nykyään. Paljon enemmän kuin ennen.
"Kissat jättävät tassunjälkensä sydämiimme" <3
Eihän se suru mihinkään surematta lähde. Se vie sen ajan, kun vie <3
VastaaPoistaOnneksi teillä on Heron tukemassa surussa ja pitämässä lähellä.
Adela oli erityinen kissa; ei sen kuulu unohtua ♥♥
VastaaPoistaPäivä päivältä helpottaa, mutta koskaan Adela ei teiltä unohdu. Niin on iso tassunjälki sydämessä ♥
VastaaPoistaSe ottaa aikansa. ♥
VastaaPoistaTassunjälkiä jättävät. Pienistä tassuista jää toisinaan isot jäljet! ❤
VastaaPoistaSurut paranee suremalla, mutta ne tassunjäljet kyllä säilyy ikuisesti!
Niin tiedän tuon tunteen. Se ikävä joka ei poistu, ne kyyneleet jotka ei tahdo loppua. Mutta aika parantaa ja niin kuin muutkin kommentoivat suru helpottaa suremalla.
VastaaPoista