Kerran Pepsi oli kesähelteellä sylissäni pihalla ja palosireeni alkoi yhtäkkiä soimaan. Tuli aikamoiset verijäljet minuun.. silloin opin että maanantaisin klo 12 en pidä kissaa sylissäni (viikottainen koeääni). - Emäntä
Voi teitä murusia, haavoittuneita ja syyllisiä. Hurjintahan on, että vaikka kuinka olisi lempä ja rrrraastava kissa- haaverieta voi käydä kun juttuja tapahtuu. On toi kyllä hurjan näköinen naarmu ja toinenikin :/
Aih! Mä len joskus saanut jalkoihin pitkät naarmut, kun köllöttelin kesällä sängyllä paljain säärin ja villikointi iski. Toinen, en muista kumpi, lähti mun jalkojen yli sängyn toiselta puolelta täydellä vauhdilla. Yleensä ne hyppää jalkojen yli, mutta nyt niistä otettiin vauhtia...
Auts! Sattuu, joo. Viime keväänä oli ihana mennä opettajan pedagogisten haastatteluun, kun näytin sille kuin viiltelisin itseäni, kiitos metsässä lenkkeilijää pelästyneen Devin... :D Pikkunaarmuja ovat kädet aina täynnä.
Kerran Pepsi oli kesähelteellä sylissäni pihalla ja palosireeni alkoi yhtäkkiä soimaan. Tuli aikamoiset verijäljet minuun.. silloin opin että maanantaisin klo 12 en pidä kissaa sylissäni (viikottainen koeääni). - Emäntä
VastaaPoistaApuua, uskon että palosireeniä kyllä varmasti säikähtää! :/
PoistaVoi teitä murusia, haavoittuneita ja syyllisiä. Hurjintahan on, että vaikka kuinka olisi lempä ja rrrraastava kissa- haaverieta voi käydä kun juttuja tapahtuu. On toi kyllä hurjan näköinen naarmu ja toinenikin :/
VastaaPoistaHeron ottaa aina aika vakavasti sen kun vahingossa satuttaa, mutta meillä kyllä aina sovitaan nopeasti <3
PoistaVoi sentään! Kyllähän noita välillä sattuu, onneksi kyllä tosi harvoin. Aika kipeännäköiset naarmut.
VastaaPoistaYksi naarmuista olikin aika syvä ja tosi kipeä. Muut vähän enemmän pintanaarppuja.
PoistaAuts... :(
VastaaPoistaJep, nyt alkaa jo onneksi näyttää paremmalta :)
PoistaAih! Mä len joskus saanut jalkoihin pitkät naarmut, kun köllöttelin kesällä sängyllä paljain säärin ja villikointi iski. Toinen, en muista kumpi, lähti mun jalkojen yli sängyn toiselta puolelta täydellä vauhdilla. Yleensä ne hyppää jalkojen yli, mutta nyt niistä otettiin vauhtia...
VastaaPoistaAissssaakeli, joskus meilläkin käynyt vähän vastaavaa mutta ei kovin pahaa haaveria onneksi jalkaosastolle.
PoistaVoi! Joskus noita haavereita sattuu. Ja vahinkojahan ne vain ovat.
VastaaPoistaJoo ei meilläkään1 2
Poista+633333333333333333332000000000000000000000000000ikinä olla tahalaan ketää
-Muokannut Adela
Auts! Sattuu, joo. Viime keväänä oli ihana mennä opettajan pedagogisten haastatteluun, kun näytin sille kuin viiltelisin itseäni, kiitos metsässä lenkkeilijää pelästyneen Devin... :D Pikkunaarmuja ovat kädet aina täynnä.
VastaaPoistaKunnon viiltelyjäljet on nääkin, onneksi ei haastatteluja tulossa :D
PoistaOoh. Kylläpä sattuikin. Mutta sattuiko?
VastaaPoista