Perustuu tositapahtumiin (Ei herkille kissoille!)

Adelan kauhu: Kertojana Adela.

8 vuotta. Kah-dek-san vuotta oltiin saatu olla aivan rauhassa tältä kamaluudelta, joka eilen sitten päätti tulla meidät yllättämään. Eilen piti olla normaali chillausilta kotona.. pötköttelin sohvalla siinä prinsessatyynyni päällä kunnes..

Ovikello soi:

PRINNNGGG!

Havahduin.

"Eihän meillä käy koskaan vieraita, kukahan se voisi olla?"

Mamma käveli rauhallisin askelin ovelle. Aivan kun tietäisi mitä on odotettavissa. 

Tässä vaiheessa makasin vielä sohvalla autuaan tietämättömänä siitä, mitä kohta joutuisin ihmettelemään...

Ovi rappuun oli avoinna, lähdin tarkastamaan tilannetta.

Koiru.

Meidän kotiovella, portin takana. Tuli kuulemma hakemaan jotein kenkiä, siis se ihminen, joka oli koirun kanssa. Koirut eivät käytä kenkiä. Tämä koira ei myöskään haukkunut, vaikka hyvin usein koirut haukkuvat Ja se ei ole kuulemma koiru, vaan koira, mutta aivan sama minulle, sillä minä olen kissa ja vain sillä on väliä.

Rohkeana tyttönä uskaltauduin ihan millimetrin päähän nenukosketuksesta, mutta sen lähemmäs en mennyt. En myöskään antanut turpaan, sillä koiru vaikutti ystävälliseltä ja oli portin takana.

Mitään pahaa ei tapahtunut, kaikki meni sopuisan kivasti ja sen pituinen se.

Niille joita jäi vaivaamaan se että missä Heron oli tapahtumien aikaan niin voin kertoa: Heron oli tuttuun tapaan taas sellainen pelkuri, ettei tullut lähellekään ovea vaan antoi minun hoitaa tilanteen.

Mutta oli kyllä tosi jännää.