Adela ja Heron 7 vuotta!

Tänään meillä on juhlittu Adelan ja Heronin 7-vuotis syntymäpäivää, palvelusväen flunssan vuoksi ei kovin railakkaita bileitä ole päässyt valitettavasti muodostumaan. 

 Koska meillä (kissojen) aamiainen ja muukin ruokavalio koostuu lähes ainoastaan kuivanappuloista, syntymäpäivän kunniaksi aamu aloitettiin maistuvalla märkäruualla. Reipas palvelusväki jaksoi viimeisillä voimillaan onneksi myös pienelle ostosreissulle, josta mukaan lähti myös kissamaisia ostoksia, mukaanlukien 2 kiloa kuivanappulaa ja 10 litraa kissanhiekkaa. Aikamoiset synttärilahjukset, täytyy sanoa!

 Citymarketista löytyi onneksi myös ihan oikea pienenpieni lahjus Adelalle ja Heronille, sillä hyllyssä koreili joukko mintunvihreitä seepraraidallisia hiiriä, joista meillä on jo aiemmin kokemusta pinkkinä ja liilana versiona. Naukulan Mamma toi pinkin viimevuotisella vierailullaan.

7 vuotta. SEITSEMÄN VUOTTA. Niin se aika vaan rientää.  Keski-iäksi kai voi melkein sanoa. Täytyykö nyt jo rientää ostamaan senioriruokia? 

 Vastahan sitä oltiin odottamassa karvapalleroisia saapuviksi kotiin, valitsemassa pientä kiipeilypuuta ja pentuvaljaita pienille kissanpennuille. Suunniteltiin kissanpedin paikkaa, kun ei ymmärretty vielä että ei se kuitenkaan kelpaa, mieluummin nukutaan läppärin tai palvelusväen naaman päällä. Osteltiin valmiiksi kalliita leluja, kun ei tiedetty että parhaita ilon tuojia ovat foliopallot, nippusiteet, vessapaperirullat ja pahvilaatikot. Niin, ja peiton alta pilkistävät varpaat.

Paljon on tullut koettua kissojen kanssa näinä vuosina, niin kauhunhetkiä kuin hullunkurisia hassutuksiakin. Täytyy olla kiitollinen siitä, että molemmat katit täällä vielä tallustavat, viime vuosikin kun meinasi käydä Heronille kohtalokkaaksi. Tuossa tuo nyt hurisee onneksi edelleen. Tänään meinasi tosin vääntää synttärikakat lampaantaljalle. Ummetusta, taas. Kun millään ei voi uskoa että ihmisten hiukset eivät ole kissojen ravintoa.

Vaikka pelit ja leikit (jotka nyt muutenkin on ihan lasten juttuja ;)) varmaan nyt vähän viivästyvätkin palvelusväen puolelta, energiaa riittää aina kuitenkin niin karvaisten kuin vähempikarvaistenkin hellimiseen ja halimiseen, mikä näyttää kelpaavan myös Adelalle ja Heronille. Hellyyttä voi hakea aina myös rakkaan sisaruksen kainalosta ja leikkiä kaipaavalle löytyy edelleenkin ne peiton alta kurkkaavat varpaat.

(P.s. Tänään oli tarkoitus lisätä tänne ihan oikealla kameralla otettuja kuvia, mutta perhanan piuha on tainnut muutossa hävitä. Toivottavasti ketään muuta kuin allekirjoittanutta ei häiritse nämä jatkuvat kännykkäkuvat.)