Seuraa puhelu eläinlääkäriasemalle;
Tasha: "Tasha, tässä moi, tää kysymys voi kuulostaa vähän tyhmältä."
Pieneläinhoitaja: "Joo..?"
Tasha: "Kun kissa avaa suklaamunan, niin mihin se laittaa sen kääreen?"
"....."
Seuraa puhelun loppupäätelmä; toinen kissoista on joko syönyt kääreen, tai sitten ei. Epäilykset siirtyvät yhä enemmän Heronin suuntaan.
Seuraa lisää paniikinomaista etsimistä ja asunnon läpikouluamista.
MUTTA!
Samaan aikaan keittiön lattialla;
Huh helpotusta!
Tarinan opetus: Suklaamuna maistuu myös kissalle, vaikka toisin luulisit.
Voi juu, eka kissani Stella popsi ruokapöydälle jouluyöksi jääneen kulhollisen Brunbergin suklaakonvehteja. Aamulla kulho oli tyhjä, kääreet sievästi rei'itettynä lattialla ja kissa röyhtäili sohvalla.
VastaaPoistaVoi ei :D Selvisi kuitenkin hengissä?
PoistaJuu, ei ollut mitään oireita. Kulho oli kyl aika pieni, ehkä vain (!?) noin kymmenen konvehtia :-D
PoistaKylläpä nauroin makeasti...voi niitä :p
VastaaPoistaOn ne aikamoisia vekkuleita :P
PoistaSuklaamunayllätyksiä on joskus vaikea vastustaa. Yllättävän paljon on nyt aiheesta bloggauksia vuodenaikaa ajatellen. ;)
VastaaPoistaAijaa, en olekaan huomannut tällaista trendiä :D
PoistaHuh! Onneksi löytyi!
VastaaPoistaMeillä kävi kerran vastaava tilanne, kun luulin Frieden nielleen kumirenksun. Se löytyi onneksi lopulta pöydältä. Etsimisoperaatiossa kylläkin pukkasi hikeä huomattavasti enemmän kuin toimituksen fyysinen rasittavuus olisi vaatinut.
Mutta silti: "Kun kissa avaa suklaamunan, niin mihin se laittaa sen kääreen?" :D :D
:D
PoistaOn kyllä kamalaa kun ei voi tietää onko toinen syönyt jotain vaarallista vai ei.. onneksi teilläkin kävi hyvin :)
Hyvä, että kääre löytyi. Kadoksissa olevat pikkuesineet aiheuttavat aina paniikkia, että ei kai kissa vaan ole syönyt sitä.
VastaaPoistaJep, ei voi koskaan tietää mikä kissalle maistuu :)
PoistaOnneksi kääre löytyi! Aika siististi avattu! :D
VastaaPoistaTotta puhut, aika siistiä työtä on tehty :D
PoistaJos tekee suklaata mieli, niin täytyyhän silloin kääre pois ottaa?
VastaaPoistaKyllä fiksu kissa tietää että kääre on toki poistettava ensin, ja sitten hullu mamma luulee vielä että kääre olisi syöty, pah! :D
PoistaTietenkin pitää poistaa kääre ennenkuin syö suklaamunan. Mitähän teillä kävisi, jos sulla olisi kindermuna? Seuraavana aamuna yllätys koottuna pöydällä?
VastaaPoistaHaha, siinä vasta olisikin kinderyllätys XD
PoistaOi voi, mutta onni oli mukana! Huh!
VastaaPoistaMeillä Leevi nappaa pöydältä aina leipäpussinsulkijat ja juoksee sitten karkuun kuin viimeistä päivää. Aina saa pelätä, että se syö ne. Mutta ne on sen mielestä aivan verrattomia leluja, ei siinä mitään, mutta kun pitää niitä suussakin pureksia. Sitten mennään ympäri taloa, kissa ja sulkija edellä ja minä perässä. Toistaiseksi ollaan säästytty murheilta, onneksi..
Nauroin täällä ääneen tuolle Tarun kinderille =D
Voi ei :D Onneksi teillä ei ole vielä käynyt mitään.
PoistaVoi että, huolta on varmasti piisannut, mutta kyllä tämä näin luettuna oli jo melkoinen komedianäytös vastavalmistuneine HelloKittyineen päivineen :D
VastaaPoista"Kun kissa avaa suklaamunan, niin mihin se laittaa sen kääreen?"
Kuolematon lause blogihistoriassa :D Veikkaan, että Tarun hahmottelemassa skenaariossa kindermuna löytyisi vielä jostain suklaapuolikkaat yhä yhdessä.
No, pakko oli vähän repiä tragikomiikkaa tästäkin tapauksesta :D
PoistaEi kyllä ihan hirveästi naurattanut kun ensin luulin että kohta on taas Heron kärrättävä lääkäriin. Onneksi ei kuitenkaan tarvinnut! :)