maanantai 10. lokakuuta 2011

Rakas Wilma

Meillä on sinua ikävä.

Wilman poismeno on koskettanut minua suuresti. Ei sitä helposti uskoisi, kuinka sydämellä blogiystäviin kiintyy. Kun minulla on surullinen olo, minä piirrän tai maalaan. Tänään tartuin heti aamusta siveltimeen ja maalasin.  Lämpimät halaukset Naukulan Mammalle ja Helmille.

14 kommenttia:

  1. ♥ Upea Wilma ♥ Olisikohan tuo mahdollista saada omaksi?

    VastaaPoista
  2. Naukulan Mamma: Tottakai saat sen omaksi jos haluat!

    Lähetä vain sähköpostilla osoitteesi niin lähetän sen sinulle <3

    VastaaPoista
  3. Uskomattoman liikuttavaa ja taitavaa. <3

    VastaaPoista
  4. Hieno maalaus!

    Naukulaan voimia!

    VastaaPoista
  5. Voi miten upea maalaus ja hieno tapa purkaa surua.

    VastaaPoista
  6. Kyllä se koskettaa. Kaikilla meillä on eläinsuruja vähintään edessä jos ei myös takana. Tämmöiset surut on meille yhteisiä :-(

    VastaaPoista
  7. Kaunis kuva ja ihana muisto Naukulaan!

    VastaaPoista
  8. Komppaan edellistä: Kaunis kuva ja todellakin ihana muisto Mammalle.

    VastaaPoista
  9. Kaunis maalaus tekee oikeutta Naukulan Sophia Lorenille <3 Kerta kaikkiaan hieno ele.

    VastaaPoista
  10. Samaa mieltä edellisten kanssa, ihana. Tekee oikeutta ihanalle Wilmalle!

    VastaaPoista
  11. Niin kaunis Wilma siinä. Todella hieno ele ja tapa purkaa surua, jota me kaikki nyt tunnemme.

    VastaaPoista
  12. Kiitoksia mukavista kommenteista! <3

    VastaaPoista
  13. Oi miten hyvä työ!
    Pään asento on niin luonnollinen!! Ja katse elävä! Olet todella taitava!

    VastaaPoista