maanantai 23. tammikuuta 2017

On ollut yksinäistä - Kuinka auttaa kissaa surussa?

Adela rakas nukkui ikiuneen viikko sitten. Tämä viikko on ollut raskas koko meidän  perheelle. Yhdessä on itkut itketty ja paljon opittu niin elämästä kuin kuolemastakin.

Kiitos kauniista viesteistä mitä olette jättäneet blogiin ja muutoin lähettäneet, ne kaikki ovat lämmittäneet surevaa sydäntä.

Heron on kaivannut siskoaan kovasti, eikä ihme. Heron ei ole koskaan ennen ollut ilman siskoaan kotona.

Heronin suru on ilmennyt mm. kovana itkua muistuttavana huutona, joka on syliin päästyä muuttunut nyyhkytykseksi.

Siskoa on koitettu etsiä kaikkialta, mutta ei ole löytynyt. Heron on myös juossut entistäkin innokkaammin ovelle vastaan ja tuolloin on ollut pakko päästä heti syliin tai olkapäälle. Sylissä pitäisi saada olla melkein jatkuvasti.



Myös karvanlähtö on yltynyt kovasti, vaikka vielä ei ole edes kevät.


Kuinka sitten olemme yrittäneet auttaa surevaa kissaa?

1. Antamalla paljon huomiota ja syliaikaa.
2. Leikkimällä namunheittoa yhtälailla kuin ennenkin ja enemmänkin.
3. Välttämällä turhan pitkiä aikoja "reissussa".
4.Pitämällä ruokavalion ennallaan ilman muutoksia.

Toivottavasti tässä mennään nyt surun kanssa parempaan päin ja Heronilla on taas pikkuhiljaa parempi olla.

Adelan tuhkat tulevat kotiin tällä tai ensi viikolla puu-uurnassa, joka haudataan sitten myöhemmin keväällä lemmikkien hautausmaalle.

Kävin ostamassa itselleni lohdutukseksi kirjan josta niin kovin aikanaan pidin, ja lohtua se toikin tähän vaikean asian keskelle:

"Kissa tietää, milloin on aika luopua, olipa kysymys pienistä torkuista, herkuista tai koko omasta elämästä. Ihmisen on suotava itselleen riittävästi aikaa, jotta hän voi päästää rauhassa irti. Joskus siihen tarvitaan surutyötä. Vähitellen herkistyy tunnistamaan myös uuden, mikä on tulossa kohti tai odottaa ehkä huomaamistaan.
 Levollisena voi tiedostaa, että kaikki on juuri niin kuin sen kuuluukin olla, tässä ja nyt. Ja että me kaikki olemme yhtä rakkaudessa, kaiken olevan ytimessä. Rakkaus ON. Tarvitsee vain ottaa se vastaan."

-Heli Ilaskari, Guru Gurnaun Joogakoulu

15 kommenttia:

  1. Voi teitä, ja voi Heron-parkaa :-(
    Toivottavasti pian suru alkaa vähän hellittää. Aikansa se vie kyllä.

    Voimia, rakkaat, paljon voimia!

    VastaaPoista
  2. Paljon, paljon voimia surun keskelle teille kaikille ja etenkin Heronille. <3

    VastaaPoista
  3. Olisko Feliway haihduttimesta apua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Feliway on seinässä ollut kiinni kokoajan.

      Poista
    2. Voi Heron-parkaa... Ja isäntäväkeä :'(. Koittakaahan jaksaa ja tosiaan lohduttaa kaikki toisianne isossa surussa!

      Poista
  4. Oi Heron. Anna itkun tulla ja hae ihmisistä lohdutusta. Muista että olet tärkeä ♥

    VastaaPoista
  5. Voi pikku Heronia, on niin ikävä siskoa :(
    Jaksamista ja voimia teille kaikille, lohdutatte toinen toisianne suuressa surussa.

    VastaaPoista
  6. Voimia teille kaikille ♥
    Itkeä saa -ja täytyykin.

    VastaaPoista
  7. Voi teitä, on surullista aikaa nyt :-( Heron-parka erikseen vielä kans, ei edes löydy sanoja joilla lohduttaisi paremmin surevaa kissaa. Otan osaa, edelleen. Voimia toivotan, toivottavasti kevät ja valo auttaa muutoksen yli.

    VastaaPoista
  8. Kissankin suru on syvää. Kun meidän Nekun äiti kuoli Nekun ollessa vuoden ikäinen, Nekku sai ihan fyysisiä oireita. Luulimme sen saaneen pahan yskän, koska se sai ahdistuskohtauksia. Kun käytimme lääkärissä, oli hän sitä mieltä, että ahdistus johtuu surusta. Ja se helpottikin ajan kanssa. Mutta vieläkin, kun Nekulle tulee hankala paikka, se saa samanlaisia ahdistuskohtauksia.
    Aika on varmasti lääke, mutta kaikki tuo mitä olette tehneet helpottaa varmasti Heronin oloa, ja toivottavasti teidänkin<3

    VastaaPoista
  9. Voi Heron <3
    Paavo oli ihan samanlainen, kun jouduimme Harmista luopumaan; etsiskeli sitä aina ja kun ovi kävi, ajatteli että nyt Harmi tulee. Ja ihmisten sylissä oli ihan koko ajan eikä puuhaillut juuri mitään omiaan. :(

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikille kommenteista <3 Heronilta kehräykset kaikille. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa helpottaa.

    VastaaPoista
  11. Voi Heron. ♥ Voi vain kuvitella miltä se tuntuu kun ystävä, jonka kanssa on viettänyt tiiviisti koko elämänsä, on yhtäkkiä poissa eikä pieni kissa ymmärrä mistä se johtuu. Toivottavasti aika auttaa ja Heron pääsee eteenpäin omassa surutyössään. Vielä kerran paljon voimia teille sinne. ♥

    VastaaPoista